Pujottelin helmiä korupiikkiin vailla mitään suunnitelmaa, ja yllätyin itsekin lopputuloksesta. Aivan kuin Picasson harlekiini taiteilijan siniseltä kaudelta. Sodaliittia ja hopeaa.
No miksipä ei? Kokeilin hieman erilaista kaulakorua, jonka yksi osio on kiepautettu riipukseksi. Makeanvedenhelmiä, labradoriittia ja hopeaa.
Taannoisen Step by Step Wire Jewerly -lehden numeron (summer prewiew 2009) ohjetta mukaellen. Sormus muutti muotoaan matkan varrella useasti ja näytinpä sille lopulta vasaraakin.
Elämän puu -riipus, jossa on hopealangan lisäksi karneolia, rutiilikvartsia sekä jaspista.
Pikaisen sommittelun tuloksena korvakorut, joissa on onyksia, vuorikristallia ja violetti lasihelmi.
Viime kevään kurssilla tekemäni lasihelmi alkoi juttelemaan, että haluaisi jo päästä pois pussista. Helmi päätyi riipukseksi aiemmin tekemääni kaulakoruun. Näyttää vähän lakritsipalalta!
Uusi Swarovskin sävy, Red Magma on kauniin vivahdeikas. Sopii hyvin syksyn värimaailmaan.
Tässä helmen sävynä on Olivine.
Swarovskin kukkariipus ja kristallihelmet sekä hopeaketjua.
Ihan Azoreille asti tuskin lomallani ennätän, mutta toivottavasti näen jotain muita mukavia maisemia. Palataan asiaan syyskuun puolella. Mukavaa loppukesää kaikille!
Ihan kuin tinavalua, näistähän voisi vaikka ennustaa! Vesivalun lopputulos on aina enemmän tai vähemmän yllätys, tosin pudotusnopeudella ja -korkeudella voi yrittää pelailla. Jos lopputulos ei miellytä, voi hopean aina sulattaa uudelleen.
Kuppimaiset vesivaluaihiot päätyivät nappikorvakoruksi. Taustan juottaminen ei ollut mikään helppo homma. Tuhosin yhden nappiosan sulattamalla piikin poikki.
Hopeiset apilat voisi jalostaa vaikka rintakoruiksi.
Nää on mun! ;)
Hopeiset helmet olivat hyviä harjoituskappaleita, sillä niitä ei saa yhtä helposti hajalle kuin lasisia. Näissä käytin pehmeää 0,5 mm lankaa ja onnistuin heti ekalla yrittämällä! Korvakoruissa Balin hopeapisarat.
Tein tämän hopeasavikävyn syyskuussa 2007, mutta valmiiksi koruksi se pääsi vasta nyt. Eikä viimeistelynä vaadittu muuta kuin reiän poraus ja korupiikin sekä lenkkien kiinnitys.
Nämä kieputtelut olivat joskus jääneet kesken, mutta nyt ahkeroin riipuksen valmiiksi. Kivenä on vihreä ametisti. Olin jo tarttumaisillani rikkimaksaan, mutta peräännyin. Oikeastaan tuo ei ole hassumman näköinen tuollaisenaan. Mitäs mieltä olette? Kannattaisiko sittenkään patinoida?
Laitetaan vielä toinen kuva sen kunniaksi, että sai lopultakin hommattua kesäkukat parvekkeelle. Hieman vaihtelua korujen kuvaukseen, eikä aina niitä paperiarkkitaustoja.
Rubiinibrioletit ja patinoitu hopea. Korvakorut saivat nimensä kappaleesta, joka on soinut sitkeästi päässä jo parin viikon ajan.
Tämän kaulakorun katseenvangitsijana on millin hopealangasta muotoiltu kukka, joka on juotettu ja vasaroitu. Ketjuosa muodostuu hopeahelmistä, turkooseista lasikuutioista ja valmiista hopeaketjusta. Tilaustyö.
Yksinkertaisen tyylikäs nilkkakoru ohuesta hopeaketjusta ja hopeahelmistä. Tämä kappale on tilaustyö, mutta pidin siitä niin, että tein itsellekin samantyylisen. Näyttää hyvältä varvassandaalien kanssa!
Valtameren takaa tullut paketti piti käydä oikein Tullipostista hakemassa, mutta tulipas sekin paikka nähtyä.
Kelttityylinen kukkariipus hopealangasta.
Tavaroiden järjestelyn lomassa valmistui yksi tilaustyö. Asiakas halusi suorakulmaisen kellotaulun ja siihen hopeisen ketjuosan salpalukolla.
Ketjuksi valittiin mattoketjun muunnos, ns. Step-punos, jota olen käyttänyt myös aiemmin.
Yksirivinen kaulakoru ja kaksirivinen rannekoru, joissa makeanvedenhelmiä, Swarovskin helmiä, savukvartsi- ja kuukivihelmiä, lasihelmiä ja hopeahelmiä. Koristeina organza-nauharusetit.
Projekti lähti suunnitteluvaiheesta. Työn alkuperäinen malli on peräisin täältä. Jätin kolibrit ja köynnökset pois, jotta sain työstä enemmän omaan tyyliini sopivan.
Lasien valinta, leikkaaminen ja hiominen. Työhön tuli 82 palaa, kuutta eri väriä.
Kun palapeli oli saatu sovitettua kohdalleen, alkoi lasinpalojen foliointi. Folioteippiä kului yli 13 metriä!
Foliointi valmis ja ei kun...
...tinaamaan. Reunustin työn peltikiskolla ja juotin ripustuslenkit paikoilleen. Patinoin tinasaumat ja kiskon lopuksi mustaksi.
Valmis! Työn koko on 55 cm x 22 cm.
Tämänkeväinen näyttely on erityisesti katsomisen arvoinen, onhan opiston 100-vuotisjuhlavuosi. Näyttelyyn on vapaa pääsy, kahvilassa ja myymälässä käteismaksu.
Avainpussukat avokille ja minulle. Ei liene kovin vaikea arvata kumpi on mun...
Rannekoru, jossa on koristeena delica-helmistä kudottu nauha.
Säilytyspussi digipokkarille (pääliosa nautaa, vuori sikaa eli sikanauta -pussukka)
Kohokuvioitu ja värjätty avaimenperä
Ja vielä yksi pussukka, reunassa on kokeiltu nahkanauhapunontaa, sivut on käsinommeltu suutarinompeleella.
