Tinavalutekniikalla tehty riipus, jossa sileä ja uurteinen puoli. Muotin mallina oli sama piirros kuin aiemmin esitellyssä hopearintakorussa.
Ai miten niin tykkään peikonlehden muodosta?! Läkkipellistä muotoiltu ja juotettu piparimuotti.
Millin hopealangasta muotoillut ja litteäksi valssatut osat. Koru on näyttävä, mutta silti todella keveä.
Korvikset, jotka heiluvat tuulessa...
Viikinkipunoksen aloitus tehdään esimerkiksi kuparilangasta.
Rannekoru viikinkipunoksella 0,5 mm hopealangasta. Lankaa kului noin 4 metriä.
Kalottien juottaminen oli jännä paikka, mutta onnistuin tehtävässä ja punos pysyi ehjänä.
Palmikointiharjoituksia kuparilangalla; neljällä, viidellä ja kuudella päällä.
Hopealangasta palmikoitu rannekoru 0,8 mm langalla viidellä päällä. Hopealankaa oli huomattavasti hankalampi käsitellä kuin kuparilankaa, vaikka lanka olikin pehmeäksi hehkutettua. Käsiala ei pysynyt kovin tasaisena, mutta ensimmäiseksi työksi ihan kelvollinen.
Palmikointivimma jäi päälle ja tein vielä rannekorun ja hiuspannan käämilangasta. ;)
Romanov helmillä -korviksissa Swarovskin kristallihelmet.
Hopealevystä (0,4 mm) sahattu, kuvioitu ja kuperrettu peikonlehtikuvio pääsi rintakoruksi.
Juotettuja ja vasaroituja renkaita sekä korukivihelmiä (savukvartsi sekä säröinen vuorikide). Kaulakorulla on pituutta reilut 80 cm.
Jo aiemmin keramiikkajakson yhteydessä esitelty sipulipurkki sai kaipaamansa kannen. Lehtikuusen kaunis syyrakenne tulee kivasti esille ja kansi toistaa purkin muotokieltä.
Kaipasin jakson aikana pehmeitä materiaaleja, ja tähän kaipuuseen toi hieman helpotusta tämä lenkkivirkattu pikkukassi. Kahvat ovat omaa käsialaa (myös lehtikuusta). Ohje Novitalta.
Upean kiiltävät fasettihiotut ametriinihelmet ja balin hopeahelmet.
Haurasta mutta kovaa. Säröiset vuorikristallihelmet kuin purkkatyynyt balin helmien välissä.
Käytin tähän kaulakoruun kokonaisen nauhan makeanvedenhelmiä. Patinoitu koru on 80 cm pitkä.
Balin hopeinen sydän ja erikokoisia makeanvedenhelmiä.
Korviksissa suloiset pienet Balin sydämet.
Dreijatessa oli aivan kyynärpäitä myöten savessa. Kiitokset Seijalle opastuksesta ja kuvausavusta!
Pyöreä kaiverrettu rasia, sisään mahtuu vaikka muutama koru. Lasitus onnistui hienosti ja tämä on aivan kuin appelsiini.
Pieni lehdenmuotoinen lautanen. Tämän päällä voisi polttaa vaikka kynttilää.
Jadenvihreä sipulipurkki on tehty levytekniikalla. Vielä kantta vailla, jospa puutöissä saisi aikaiseksi...
Luonnonvalkoisessä Solo-matossa sidoksena on muunneltu kärkitoimikas, Duo-matossa kudekuviollinen ja Trio-matossa palttina.
Vaikka matot ovat samaan loimeen kudottuja niin sidoksesta johtuen leveydet vaihtelevat 53 senttimetristä 58 senttiin. Pisin matto on 1,6 metriä ja lyhyin 93 cm. Yhteispainoa lähes viisi kiloa.
Mustaan kalalankaloimeen kudottua VHS-nauhaa palttina-sidoksella! Kude on kauniin kimaltelevaa ja todella riittoisaa. Tähänkin 20 cm leveään ja 90 cm pitkään liinaan meni vain noin puolet kolmen tunnin nauhasta.
Korviksissa huurrepintaiset kellokukkahelmet sekä hopeaosat.
Punaiset kellokukkakorvikset
Punaisia tiikerinsilmähelmiä, ruskeita makeanvedenhelmiä sekä lasihelmiä. Sydänriipus on irroitettavissa.
Keveät sydänriipukset organzanauhassa.
Leimatun ja värjätyn massalevyn mausteena lasihelmet korupiikissä.
Ihan kuin suklaata! Herkullinen simpukkariipus ja kuparinsävyiset lasihelmet.
Helmet helisevät mukavasti ranteessa.
Muottiin valettuja läpivärjättyjä kartiokynttilöitä.
Mehiläisvahalevystä rullattuja kynttilöitä sekä saniaisen lehdellä koristeltu valukynttilä.
Kelluvia kynttilöitä
Lunta ja jäätä eli ns. lumipallo- sekä jääpalakynttilä.
Kastokynttilät
Klaara-leidin puku on tehty vanhasta puserosta. Hiukset ovat värjättyä villaa. Korut ovat tietysti aitoa hopeaa lasihelmillä höystettynä. Nuken pituus on 25 cm.
Klaara paistattelee päivää synnyinsijoillaan Kankaanpäässä.
Kahteen vuoteen on mahtunut monenmoisia koruja. Olen hakenut omaa tyyliäni ja oppinut paljon uutta matkan varrella. Oikein huvittaa katsella ensimmäisiä kuvia (ai mikä valkotasapaino?). Toivoisinkin kommenteissa kuulevani onko joku yksittäinen koru tai vaikka aihepiiri jäänyt sinulle erityisesti mieleen.
Sain monen päivän aherruksen jälkeen loimet puihin ja pääsin kutomaan. Ensimmäinen matto on jo loppusuoralla, palttina-sidosta trikookuteella. Toimikas-polkuset odottavat vuoroaan, loimea riittää vielä pariin pieneen mattoon.
Kirpparilta löytynyt valokuvankehys krakleerattuna kullanvärisellä ja valkoisella maalilla.
Lasin hiekka- eli raepuhallus oli minulle tuttu juttu kesäkurssilta. Tässä viinipullo on saanut pintaansa uudet kuviot.
Kellotaulussa on yhdistetty krakleerausta ja decoupage-tekniikkaa.
