01 huhtikuuta 2010

Lusikkariipuksia

Viimeksi kotiseudulla käydessäni äiti esitti toiveen lusikkariipuksesta. Hän oli jo kaivanut esille kasan vanhoja lusikoita, isän hiihtokilpailupalkintoja 80-luvulta. Joukossa oli sekä isoja että pieniä lusikoita, ykkössijasta kolmossijaan.

Oli siihen ehkä lupa kysytty, että saan pistää ne palasiksi...

Lusikat ovat alpakkaa (jonkin sortin metalliseos) eivät siis hopeaa. Sahaus kävi helposti, mutta varren kääntö oli kovemman työn takana, koska metalliseos on aika kovaa.

Äiti halusi riipuksen helmiksi jotain sinistä. Valitsin sodaliittihelmen sekä Swarovskin kristallihelmen.

Sahasin, viilasin ja väänsin samalla toisenkin pikkulusikan. Punaisessa versiossa on kristallin ja hopeaosien lisäksi karneolihelmi.

6 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Sulla on tosi upeita juttuja täällä. Ihan järjettömän hienoa, kun joku osaa ja jaksaa! :)

Hanna kirjoitti...

noita väännettyjä lusikoita olen itsekin miettinyt, näyttävät kivoilta. Koititko kuumentaa ennen vääntämistä, mielestäni jossain oli ohje siitäkin, ai joo http://www.trashtotreasureart.blogspot.com/ ohje oli lusikoiden tuunaamiseen, mutta siinäkin väännettiin. Tai ehkä sä teitkin näin.

paivis kirjoitti...

Kauniita :)

Gesi kirjoitti...

Lusikkakorut on niin ihania! Nämä molemmat ovat tosi kauniita ja nätisti kuvattu. <3

Petra kirjoitti...

Kiitoksia kommenteista!

Hannastiina: Kiitti vinkistä, kävin lukemassa tuon ohjeen! Nämä lusikat väänsin ihan kylmiltään. En uskaltanut kuumentaa, koska pelkäsin metalliin jäävän värirajoja. Halusin pitää nämä kirkkaina. Patinoitaviin lusikoihin tuota kuumennusta voisi kokeillakin.

Sinikarhu kirjoitti...

Lusikoista tulee kyllä ihania riipuksia, harmi kun ei ole tullut noita urheilupalkinto lusikoita saatua. Parit hopeiset matkamuisto lusikat olen kyllä pilkkonut=) Kuumensin muuten koko lusikkaa hieman, jolloin taivuttaminen ei ollut niin vaikeaa. Kauniita ovat tekemäsi riipukset, erityisesti pidän tuosta ylimmäisestä!