11 huhtikuuta 2010

Rypistettyä hopeaa


Hopean skrymppaus on ollut mielessä siitä asti, kun PaulaL esitteli blogissaan hienon laavakivikorunsa.

Skrymppaus (engl. reticulation) on hallittua sulatusta. Siinä kasvatetaan ensin hienohopeapintaa hehkutus/hapotusvaiheita useita kertoja toistamalla. Tämän jälkeen kappaletta lämmitetään niin, että hienohopean alainen seostettu hopea alkaa jo sulaa, mutta pinta ei, vaan vetäytyy sulan metallin mukana. Tästä syntyy jännittäviä, ennalta arvaamattomia pintakuvioita.

Käytin skrymppaukseen 0,8 mm hopealevyä. Patinoin valmiin laatan, jotta pintakuviot korostuvat. Skrympattu laatta ei kaivannut seurakseen muuta kuin nahkanyörin. Tämä koru sopisi mielestäni hyvin myös miehelle. Hopealaatan koko on 21 mm x 17 mm.

Hieman naisellisempaa lähestymisestapaa, ainakin muotokielellä. Varasin levyn kokoon reilusti kutistumisvaraa, mutta ei tuo niin paljon mennyt kasaan mitä olin kuvitellut. Riipuksen koko on 29 mm x 19 mm.

Skrymppaus on todella mielenkiintoinen tekniikka, sillä lopputulos on aina yllätys! Aikaa se tosin vie, levyt kävivät läpi ainakin kuusi kierrosta hehkutusta ja hapotusta (menin jo laskuissa sekaisin). Kokeilin myös 0,4 mm levyä, mutta totesin sen aivan liian ohueksi tuohon hommaan, levyn reunat sulivat. Mutta kyllä tätä tekniikkaa voisi kokeilla toistekin.

6 kommenttia:

Mags kirjoitti...

Voi miten hienot, molemmat erittäin onnistuneita!

Heluna kirjoitti...

Tosi hienoja laattoja! Tätä tekniikkaa on tehny jo kauan mieli kokeilla, en vain oo vielä tohtinu.

Seepia kirjoitti...

On kyllä hyvännäköisiä! Maailmassa on kyllä ihan liikaa kaikkea mitä pitäis kokeilla ja ihan liian vähän aikaa...

Amalia kirjoitti...

oih, upeita <3 Ei todellakaan tarvitse mitää seurakseen, niin upeita ovat ihan itellään.

Sinikarhu kirjoitti...

Jännittäviä ja upeita

Akvamarin kirjoitti...

Tosi jännittävä pinta! Tuo alempi kuva on aivan ihana, loistava idea kuvata herkänpörröistä taustaa vasten!