Kerrankin kuva, jossa granaattihelmien värisävy näyttää lähestulkoon niinkuin pitääkin ja otos on lisäksi tarkka!
Huoh, uskottava se kai on, kolme päivää mennyt ja vieläkin kateissa... Hukkasin nimittäin alkuviikolla toisen kappaleen juurivalmistuneista topaasikorvakoruista. :( Olin kuvaamassa niitä ja muutamaa muuta korvakoruparia. Etsin sopivaa kuvauspaikkaa ja kannoin niitä ympäri asuntoa, kun jossain vaiheessa käsissäni oli vain toinen korvakoru. Olen nyt käynyt läpi kaikki kuvauspaikat ja kontannut sohvan, sängyn ja pöytien aluset. Eikä mitään! Täällä jossain sen on kuitenkin pakko olla! Mutta missä ihmeessä?
Todistusaineistoksi jäi ainoastaan tämä kuva, jossa pariskunta on vielä onnellisesti yhdessä. Murr, miksi sen piti olla juuri topaasia, lasihelmen katoaminen ei olisi harmittanut yhtä paljon!
Voi, olisipa nyt vainukoira, joka voisi nuuhkaista korua päästäkseen jäljille!
5 kommenttia:
OIH! Onpa ihanat korvakorut! Toivottavasti karkulainen löytyy, tai minuakin harmittaa puolestasi. Kaulakorukin on ihastuttava :)
Voi ei!! Minulla on tuollaiset topaasit nerik-rasiassa ja taatusti saavat ollakin siellä, jos kerran ovat karkailevaista sorttia ;-o
-Kaulakoru on kaunis, hienosti kuvassa näkyy granaatin punainen!
Tunnen suurta myötätuntoa. Olisivat edes olleet jotkut ihan rumat topaasihelmet, jos kerran niiden oli pakko mennä hukkaan, mutta tuollaiset kaunokaiset!! Järkyttävää!
Ihana Black currant! Ja todella kauniita kuvia, kuten sinulla aina...
iiks.. ihanat topaasikorvikset! .. huh.. vai karkasi toinen.. ;) .. ethän ole imuroinut sen jälkeen.. ootko kurkkinut mattojen alle.. ;)
Lähetä kommentti