Uunituoreita

Vaikka lasikorujen tekeminen on mukavaa vaihtelua, niin on se myös aika työlästä puuhaa. Työvaiheita on lukuisia alkaen korujen suunnittelusta ja materiaalihankinnoista. Osan työvaiheista voi tehdä sarjatyönä, kuten esimerkiksi ripustuslenkkien teon sekä leikata lasista useampia paloja kerrallaan. Leikkausta seuraa lasinpalojen puhdistus leikkuuöljystä ja liasta sekä kuivaus. Yhteen riipukseen käytän yleensä 2-4 kerrosta lasia, joskus enemmänkin. Kokoamisessa käytän apuna lasinsulatukseen soveltuvaa liimaa, koska joudun kuljettamaan työt polttoon kymmenen kilometrin päähän. En halua kasata niitä vasta paikanpäällä, sillä tuskin edes muistaisin mikä pala kuuluisi minnekin.

Jos kuljetuksesta on selviytynyt edes lähestulkoon kunnialla (eikä niinkuin eilen, kun olin vähällä jäädä ratikan ovien väliin jumiin tarjottimieni kanssa) seuraa lasinpalojen asettelu uuniin. Karhisen henkilökunta onneksi huolehtii sulatusohjelman käynnistyksestä ja uunin purkamisesta seuraavana päivänä. Sulatetut työt täytyy polton jälkeen puhdistaa vedellä uuninsuoja-aineen jäämistä ja mahdolliset terävät kulmat hioa pyöreiksi. Lopuksi vielä hinnoittelua ja puuvillanyörien solmimista yms.
Tällä kertaa kokeilin ensimmäisen kerran siirtokuvatekniikkaan perustuvia Dicro Slide-tuotteita. Dicro Slidea voi käsitellä kuten paperia; leikata, kuvioida, rei'ittää. Valmis kuvio liotetaan vedessä jolloin taustapaperi irtoaa ja jäljelle jää ohut dichroic-kerros.

Punaista ja vihreää Dicro Slidea (tosin vihreä näyttää kuvassa sinertävältä).

Tässä käytetty leikkurin sydänkuviota sekä jäljellä jäänyt negatiivinen kuvio. Ei heitetä mitään hukkaan (on sen verran tyyristä tavaraa)!