Kokeilin J. Marsha Michlerin Bead & Wire Art Jewelry -kirjasta löytyvää ohjetta
Tube Bead Bracelet. Rannekoru muodostuu peyotepistoin delicahelmistä, ensin mattona ja sen jälkeen yhdistettynä putkeksi. Syntyneen tuubin sisälle ujutetaan hopealanka ja taivutetaan v-a-r-o-v-a-s-t-i muotoonsa ja viimeistellään langan päät lukoksi.

Kuulostaako yksinkertaiselta? Niinhän sitä voisi kuvitella! Tosiasiassa tuosta tuubista tuli minun käsittelyssä niin tiukka että sitä oli todella vaikea taivuttaa pyöreäksi. Hirvitti jo siinä vaiheessa miten pienet delica-rassukat pärjäävät niin kovassa puristuksessa!
Millin hopealanka sujahti putken läpi helposti, mutta sitten oli taas luvassa hankaluuksia, kun piti ruveta vääntämään päihin jotain lukontapaista viritystä. Kun olin saanut toiseen päähän pienen kiepin ja yritin aloittaa toisen pään silmukkaa, yksi delica harmistui siitä niin kovin, että otti ja lähti singahtaen salamana ilmojen halki...
Eikä siinä vielä kaikki! Lukon valmistuttua huomasin, että Nymo-helmilanka oli todennäköisesti hankautunut poikki yhdestä kohtaa, ja helmet repsottivat jo aika rumasti sen reunoilla. Ei mikään hyvä merkki! :(

Kuvakulmat on tosin valittu siten, että nuo ongelmakohdat eivät juuri näy. Mutta taisi olla aika lyhytaikainen ilo! Jos tuo tuosta vielä jatkaa ratkeilua niin saa nähdä onko minulla huomenna työpöytä täynnä delicamuruja...